On tärkeää, että varaat riittävän rahoituksen yrityksesi toiminnan starttaamiseksi eli sen vaatimaan alkuinvestointiin. Myös henkilökohtaisen taloudellisen tilanteesi tulee olla kunnossa. Jonkin verran omaa tai käytössä olevaa varallisuutta on aina oltava yritystoimintaan lähdettäessä, sillä muuten ei saa ulkopuolisia rahoittajiakaan mukaan hankkeeseensa.
Yritystoiminnan käynnistäminen maksaa yleensä kymmeniä tuhansia euroja, joskus enemmänkin. Yhden henkilön kotipalveluyrityksen perustaminen on huomattavan paljon edullisempaa kuin vaikkapa pikaruokaravintolan. Kun edellisessä puhutaan ehkä 10 000 – 20 000 euron investointitarpeesta, jälkimmäisessä se nousee usein jopa 200 000 – 400 000 euroon.
Franchisingyrittäjän alkuinvestointi koostuu samoista eristä kuin omin päin aloittavan yrittäjänkin: käyttöomaisuushankinnoista, aloittamiseen liittyvistä kustannuksista ja käyttöpääomatarpeesta. Lisäksi hänen on otettava huomioon ketjun liittymismaksu sekä oma henkilökohtainen käyttöpääomatarpeensa (esimerkiksi elämiskustannukset alkukoulutuksen ja ensimmäisten toimintakuukausien aikana). Franchisingyrittäjän alkuinvestointi koostuu yleensä neljästä osasta:
Investointihankinnat
• niin sanotut ”kovat investoinnit”, jotka sisältävät muun muassa tilojen, kaluston, koneiden, laitteiden ja järjestelmien hankintakuluja
• vaihto-omaisuuden (tavaravaraston) hankintakulut
• aloittamiseen liittyvät kulut, kuten esimerkiksi liikepaikan remontointi ja siivous sekä aloitusmarkkinointi.
Yrityksen käyttöpääoma
• riittävät varat, joita käytetään palkka-, vuokra- ja muiden juoksevien kulujen maksamiseen ensimmäisten viikkojen/kuukausien aikana, ennen kuin tulovirta riittää niiden kattamiseen.
Liittymismaksu
• kertaluontoinen maksu, joka maksetaan franchisingantajalle yleensä sopimuksen allekirjoituksen yhteydessä
• liittymismaksulla franchisingantaja kattaa sille aiheutuneita kuluja, kuten uuden yrittäjän rekrytointi- ja koulutuskustannukset.
Henkilökohtainen käyttöpääoma
• riittävät varat omiin henkilökohtaisiin elämiskuluihin siihen saakka, kunnes yrittäjä alkaa saada tuloja yrityksestään.
| Investointihankinnat | Yrityksen käyttöpääoma |
| Liittymismaksu | Henkilökohtainen käyttöpääoma |
Alkuinvestointia tarvitsee harvoin rahoittaa kokonaan omasta ”takataskusta”. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että 20–30 prosenttia alkuinvestoinnin kokonaismäärästä tulee löytyä yrittäjältä itseltään. Tällöin loput rahoitustarpeesta saa yleensä kokoon erilaisista ulkopuolisista lähteistä.
Rahoituksen lähteet voidaan jakaa kahteen osaan:
1. Oma rahoitus
• Omaa, vapaata rahaa, jota voi sijoittaa liiketoimintaan.
• Omaisuutta, jota voi realisoida tai käyttää vakuuksina esimerkiksi lainarahoitukseen.
2. Ulkopuolinen rahoitus
• Mitä: lainat, luotolliset tilit, leasing, pääomasijoitukset, takaukset, maksuajat ja osamaksusopimukset, avustukset, yritystuet, starttiraha.
• Mistä: pankit, rahoitusyhtiöt, pääomasijoittajat ja bisnesenkelit (yritykset, yhteisöt ja yksityishenkilöt), vakuutusyhtiöt, tavarantoimittajat, laitetoimittajat, erityisrahoittajat (esimerkiksi Finnvera, Tekes, ELY-keskus, TE-toimisto).
Ulkopuolisella rahoituksella tarkoitetaan franchisingyrittäjyydessä useimmiten erilaisia pankkirahoituksia ja rahoitusyhtiötuotteita. Ulkopuolisen (ns. vieraan pääoman ehtoisen) rahoituksen lisäksi yritystoiminnan käynnistämisen tukena voidaan hyödyntää myös erilaisia yhteiskunnan tarjoamia tukia, joista ehkä yleisin ja suosituin on starttiraha.
HUOM! Starttiraha on tarkoitettu ainoastaan omaan henkilökohtaiseen (ei yrityksen) käyttöpääomavaraukseen. Starttirahalla helpotetaan siis yrittäjän toimeentuloa sinä aikana, kun oman yritystoiminnan tulos ei vielä riitä ”palkan maksuun” itselle. Starttirahaa ei käytetä varsinaisen yritystoiminnan rahoitukseen.
Pankkirahoituksella tarkoitetaan esimerkiksi perinteisimmillään normaalia lainaa, jota maksetaan maksuohjelman mukaisesti takaisin pankille. Maksuohjelman suunnittelulla voidaan varsinkin yrityksen aloitusvaiheessa tasata rahatilannetta, esimerkiksi sopimalla alkuun maksuvapaasta kaudesta. Lainan lisäksi muita pankkirahoituksen muotoja ovat esimerkiksi pankkitakaukset (hyödynnetään esimerkiksi vuokravakuuksien osalta ja tavarantoimittajille annettavina vakuuksina) ja luotolliset pankkitilit. Luotolliset pankkitilit ovat hyödyllisiä etenkin kausiluonteisemmassa toiminnassa, sillä niillä pystytään hyvin tasamaan ajoittain syntyviä kassavajeita, eli hetkiä, jolloin rahaa tulee sisään vähemmän kuin sitä menee ulos.
Rahoitusyhtiötuotteilla tarkoitetaan aloittavan franchisingyrittäjän tapauksessa normaalisti osamaksu- sekä leasing-sopimuksia, joilla hankitaan yritystoiminnassa tarvittavia koneita ja laitteita kuten esimerkiksi autoja, keittiökalusteita tai tietokoneita. Rahoitusyhtiötuotteiden ominaispiirre on, että ne ovat kohdevakuudellisia, mikä tarkoittaa rahoitettavan koneen tai laitteen toimivan rahoitussopimuksen ensisijaisena vakuutena.
Ulkopuolisen rahoituksen osalta yleensä oleellinen kysymys onkin rahoittajan lainalleen vaatimat vakuudet ja takaukset. Tämä korostuu vielä enemmän toiminnan aloitusvaiheessa, jolloin takaisinmaksukyky enemmän tai vähemmän perustuu ennusteisiin tulevasta ilman varsinaisia takeita. Vakuuksilla viitataan normaalisti yrittäjän omaan panttauskelpoiseen reaaliomaisuuteen, jota ovat esimerkiksi asunnot, kiinteistöt ja sijoitukset / raha. Pankille kelpaa yleensä vakuudeksi kaikki sellainen, mitä voidaan säilyttää paperimuodossa tai sähköisesti ja jolle pystytään määrittämään selkeä kiistaton arvo.
Yrittäjän omien vakuuksien lisäksi liiketoiminnan käynnistämisessä pystytään hyödyntämään myös yhteiskunnan tarjoamia mahdollisuuksia. Yksi yleisimmistä tämän kaltaisista mahdollisuuksista on Finnveran takaukset, joissa pankki toimii rahanlähteenä, mutta Finnvera on mukana jakamassa riskiä. Pankkien näkökulmasta Finnveran takaus on arvokkaampi kuin yksityishenkilön antama takaus, ja siksi siitä onkin muodostunut varsin suosittu toimintamalli myös franchisingyrittäjyydessä.
Rahoitusratkaisuihin vaikuttaa erityisesti alkuinvestoinnin sisältö eli se, mihin rahoitusta tarvitaan. Muun muassa vakuustarpeet ovat hyvin erilaisia esimerkiksi kahvilan erikoiskalustoa hankittaessa kuin vähittäiskaupan tavaravarastoa rahoitettaessa.
Lisäksi on huomattava, että kokonaisinvestointi jakautuu eri liiketoiminnoissa eri tavoin: toisissa esimerkiksi kaluston arvo saattaa muodostaa 2/3 kokonaisinvestoinneista, kun taas toisissa sen osuus on vain 1/10. Vähittäiskaupassa tavaravaraston osuus saattaa olla jopa yli puolet kokonaisinvestoinnista, kun taas ravintola-alalla se on vain muutamia prosentteja. Ulkopuolisen rahoittajan silmissä tilanteet ovat erilaisia ja vaativat aina omat ratkaisunsa.
Joillakin ketjuilla on rahoituslaitosten kanssa valmiiksi neuvotellut rahoituspaketit, ja joissakin ketjuissa franchisingantajan edustaja voi tulla mukaan rahoitusneuvotteluihin. Joka tapauksessa ketjujohto vähintään neuvoo rahoituksen hakemisessa, kun yrittäjä hoitaa rahoitusneuvottelut itsenäisesti.
Rahoitusta franchisingyrittäjälle pankkien ja Finnveran yhteistyöllä
Finnvera on ollut rahoittamassa franchisingyrittäjiä jo yli 25 vuoden ajan toimimalla tiiviissä yhteistyössä pankkien kanssa. Finnveran ja pankkien yhteisellä palvelumallilla pystytään hyvin ratkaisemaan yritystoiminnan vaatimat rahoitustarpeet.
Rahoitus pankista edellyttää vakuuksia. Finnveran takaukset soveltuvat hyvin vakuudeksi pankin rahoitustuotteille. Kun tarvittava vakuus on enintään 80 000 euroa ja enintään 80 prosenttia taattavasta luotosta, tarvittava rahoitus voidaan ratkaista pankin velkakirjaluotolla.
Jos Finnveralta tarvittava vakuus kohdistuu vain velkakirjaluotolle ja muuta Finnveran takaamaa rahoitusta hankkeeseen ei tarvita, esitä suunnitelmasi pankille. Pankki arvioi yrityksesi toimintaedellytykset ja luottokelpoisuuden ennen lainan myöntämistä, ja pankki voi hakea Finnveran alkutakauksen luoton vakuudeksi yrityksen puolesta. Toimita tarvittavat liitteet – liiketoimintasuunnitelmasi ja tulosennusteesi kolmelle seuraavalle vuodelle – pankille. Finnvera tekee itsenäisen päätöksen pankin hakemukseen ja Finnveran omaan kokonaisarvioon perustuen. Päätöksen takaukselle saa kolmen pankkipäivän kuluessa.
Tilanteisiin, joissa rahoitustarve on suurempi ja tarvitaan räätälöidympiä vakuusratkaisuja, soveltuu Finnvera-takaus. Näin vakuuksia saadaan velkakirjaluoton lisäksi esim. vuokrien maksamisen vakuudeksi ja ehkä myös tavaraostoille. Pankki myöntää niiden vakuudeksi pankkitakauksen. Jos pankkitakaus vaatii vakuutta, voi Finnvera-vakuuden hakea joko yritys tai pankki yrityksen puolesta. Finnvera arvioi luottokelpoisuuden keskustelemalla pankin ja yrittäjän kanssa ja takaushakemuksen käsittely tapahtuu joustavasti. Liitteeksi tarvitaan liiketoimintasuunnitelma toimintaansa aloittavalta yritykseltä, tilinpäätökset (jos jo vähintään yksi toteutunut tilikausi) ja tulossuunnitelma kolmelle seuraavalle vuodelle.
Aloittavien yrittäjien isommissa rahoitushankkeissa vaihtoehtona takaukselle on myös Finnveran yrittäjälaina. Sen avulla esimerkiksi yrityksen avainhenkilö voidaan sitouttaa yritykseen omistuksen kautta. Yrityksen rahoitushankkeessa yrittäjälainaa voidaan käyttää omarahoitusosuutena. Lainansaajan tulee työskennellä yhtiössä tai toimia toimitusjohtajana tai hallituksen jäsenenä. Koska yrittäjälaina on henkilökohtainen laina, rahoituspäätöstä tehdessään Finnvera arvioi lainanhakijan oman talouden tilaa ja lainan takaisinmaksukykyä.
Yrityksen rahoituksen riittävyyden suunnittelu ja seuranta kaikissa tilanteissa on tärkeää. Sen avulla tulevia rahoitustarpeita voi ennakoida ja hakea tarvittaessa lisärahoitusta tai muutoksia olemassa olevaan rahoitukseen.
Kysy lisää Finnveran myöntämistä takauksista ja yrittäjälainasta asiakaspalvelustamme 029 460 2580 tai katso www.finnvera.fi.
Jukka Suokas
Sidosryhmäpäällikkö
Finnvera Oyj
